Ylläksen Nousun historiaa

 

Urheiluseura Ylläksen Nousu perustettiin sotien jälkeen 1945. Sodasta palanneet miehet perustivat urheiluseuran, koska olivat tottuneet toimintaan sotareissuillaan. Myöskin yhdessäolo koettiin tärkeäksi. Koska rintamalla oli totuttu toimintaan niin sitä yritettiin järjestää nyt siviiliin päästyäkin.  Sen ajateltiin auttavan sopeutumisessa arkielämään. Urheiluseura perustettiin Lehon talon saunassa. Tästä saunasta ovat vielä alaosan hirret jäljellä. Miehet arvelivat, että Ylläksen Noususta tehdään Tul:n seura, koska he kaikki  tunsivat olevansa työmiehiä. Näin syntyi urheiluseura kylään, johon ei vielä tuohon aikaan ollut edes maantietä, oli vain luja usko elämään ja tulevaisuuteen.


Heti alusta saakka Ylläksen Nousu järjesti kesäisin Äkäslompolon Ympärijuoksutapahtuman. Lähtö ja maali sijaitsivat Anja ja Eevert Kurkkion talon pihassa. Nykyisen Seitahotellin läheisyydessä. Kisaan osallistui joukko kyläläisiä, sekä miehiä, että naisia. Joka kerta juoksun voitti Aatos Kaulanen. Aatos itse ei ollut ollut rintamalla ja oli sodassa olleita nuorempi. Siitä taisi olla etua. Useana  vuonna jouksu järjestettiin, mutta sitten arkiset askareet ja perheiden perustamiset tulivat tärkeiksi ja juoksut jäivät.  Seura järjesti myös hiihtokilpailuja . Niitä pidettiin Kemiyhtiön käpällä ylijoella sekä Kuertunturin maastossa. Sarjoja oli sekä naisille, että miehille.  Savotat ja uitot kutsuivat. Muutaman vuoden kuluttua seura lopetti toimintansa. Oli kyllä varattu jo maa-alue omalle talolle, noin nykyisen kappelin kohdalle, mutta kun hommasta luovuttin, niin talo siirrettiin Äkäsjokivarteen ja se sai nimen Riemuliiteri. Kukaan ei silloin tiennyt, mikä merkitys Riemuliiterillä kylässä vielä joskus olisi. Mutta en on sitten eri tarina.


Ylläksen Nousu puhallettiin henkiin 1960-luvun lopulla ja seura toimi aktiivisesti tanssien järjestäjänä. Oli oikein oma tanssilava suunnilleen siinä, missä Helukan tie ohittaa Viuhkolan Reijon talon. Alueella oli oma urheilukenttä, missä kaikki kesäillat pelattiin lentopalloa koko kylän nuorison voimin. Lapsille oli oma matalalla verkolla varustettu kenttänsä. Sen kentän verkko oli kylläkin katiskaverkosta tehty. Ainakin parit yleisurheilukisat pidettiin. Mieleen on jäänyt Anja Ristimellan ja Liisa Kyrön keskinen sadan metrin juoksu. Koska mitään juoksurataa ei ollut, naiset läpsyttelivät paljain jaloin vanhaa Helukan kärrytietä pitkin pidellen samalla hameidensa helmoista tiukasti kiinni. Ainakin katsojilla riitti hauskaa ja jotenkin muistelen, että ratkaisematta se kisa jäi. Eli siis tuli tasapeli. Kolarin kunta rakennutti alueelle osaomistusasuntoja, joten aluetta ei ole enää käytössä. Luultavasti sopimus Ylläksen Nousun ja metsähallituksen kanssa olisi ollut vielä voimassa, mutta kukaan ei sitä huomannut Niin siinä sitten kävi, että seuran toiminta loppui ja jäi unohduksiin vuosikymmeniksi... kunnes..... vuonna 2002, toinen joulukuuta, pistimme Ylläksen Nousun taas pystyyn.

 

T. Juha